Keskiyön pimeinä tunteina, kun mieli on musta ja miekkariippuvaisen miehen kädet tärisevät vierioitusoireiden vaikutuksesta, paljastaa Bylg todelliset karvansa. Heinikossa suhisee kun kaksi goblinia pyrkii miekankantaman päähän rattopoikamme viiksikarvoista. Sankarimme miekka heilahtaa kahdesti vaatien goblinit uhrikseen. Bylg polvistuu, ottaa kypärän päästään ja osoittaa kunniaa vastustajiensa luille.

Mitä oikeasti tapahtui:

1.Kävelin tunnin ympäri koomalandiaa.

2.Yritin puhua naiselle, mutta yksi hiiren klikkaus liikaa aiheutti neidon ennen aikaisen kuoleman.

3.Kolkkaamaltani goblinilta tipahti kokin hattu.

4.Puin kokin hatun päähäni.

5.Kokin hattu päässä seikkaileminen ei ole niin hauskaa kuin se äkkiseltään kuullostaa.

-Ei enää, kuulen hiljaisen äänen itkevän pimeydessä.

Tämän kertainen kirjoitukseni käsittelee Runettamisen yöllisiä ulottuvuuksia. Halusin vertailla eri vuorokauden aikojen suosiota roolitemmeltäjien keskuudessa. Ilta ja yö osoittautuivat kaikista suosituimmiksi kolmen päivän seurantajaksoni aikana. Oli myös mielenkiintoista huomata että pelaajien kielenkannat olivat yölliseen aikaan löysemmällä ja juttua tuli vähän joka suunnasta. Täytyy myöntää että jutut olivat niin korkealentoisia, etten ymmärtänyt niistä puoliakaan. Vai mitä suomi-englanti-suomi sanakirja sanoisi seuraavasta: Person1 "We gotta W8 2Min Eh no good 4Tb", Person2 "Cant be done What if w8 5min  need 6?"?

Otin tänään vastaan mielenkiintoisen tehtävän farmarilta, jonka kanoista puolet olin hetkeä aikaisemmin teurastanut. Heinähattu tahtoi minun keritsevän 20 lammasta. Tartuttuani työhön törmäsin lampaaseen, joka ei antanut keriä itseään. Lähempi tarkastelu osoitti lampaan olevan nelinkontin kulkeva lampaannahkaviittaan sonnustautunut ihminen. Mieleeni nousivat yksinäisistä lammasfarmareista kuulemani vitsit. Päätin teilata moisen perverssin mutta toimintavalikkosta löytyi vain keritsemiskäsky.

-Että sellasta tällä erää, ei päässyt susi lampaan vaatteissa maistamaan miekanterää, riimitteli Bylg.

Nyt se sitten tapahtui. Äkkiarvaamatta ja ilman minkäänlaista varoitusta. Seikkailin nimimerkillä MC ClumC  Rune Scapen kartalla numero 143 etsien pankkia. Saavuin salaperäiseen neljän tien risteykseen. Aurinko paistoi ja tie vietti etelään, joten päätin seurata jalkojani. Siinä samassa pusikosta tuiskahti rantarosvon näköinen sälli sapelia heiluttaen. I come in peace tervehdykselläni ei ollut toivottua vaikutusta pikselibandiitin  pistäessä minua ylivertaisilla miekkamiehen kyvyillään kylmäksi. Suurin toiveeni päästä pelissä ajasta ikuisuuteen ei toteutunut, vaan ohjelma singautti minut kohtalaisen kivuttomasti takaisin peliin muutamaa esinettä köyhempänä.

Onhan se ollut jo pitkään tiedossa, että pelit vääristävät lasten todellisuuden tajua, mutta jotenkin tämä seikka kolahti minuun todella vasta tässä vaiheessa. Pelihahmoni joutui satunnaisen väkivallan teon uhriksi, eikä syyllistä murhamiestä tulla rankaisemaan millään lailla. Oikeutta voisin saada vain oman käden oikeudella, jos vain olisin verilöylyltä ehtinyt katsomaan syyllisen nimimerkin. Mitä tästä opimme? Ennen kaikkea mitä lapset tästä pelistä oppivat? Kuolemattomuuden? Edesvastuuttomuutta? Uskon ettei useimmilla lapsilla ole vaikeutta erottaa tarua todellisuudesta, mutta toisaalta tarvitaan vain yksi jonka silmät ovat näyttöjä ja elämä peliä, sillä hänen mielestään kuolleet nousevat vahingoittumatta ja oikean askelyhdistelmän suoritettuaan hänen ammuksensa eivät lopu koskaan.

-I`ll be back, because I have to do my homework, manasi Bylg.

Tänään tutustuin eri karttoihin, joita Rune Scape tarjoaa satoja. Kartat poikkesivat toisistaan todella vähän. Ilmeisesti useiden karttojen on tarkoitus mahdollistaa todella monen pelaajan samanaikaisen pelaamisen ilman sillit suolapurkissa tunnelmaa. Myös servereiden kapasiteeteilla saattaa olla vaikutusta asiaan.

Toinen tämän päivän itselleni asettamista tehtävistä oli oman hahmon kehittymisen seuraaminen. Käytin huomattavan määrän aikaa esimerkiksi lypsämisen tason parantamiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lypsin yhtä pelin lehmistä niin kauan, että aidolta lehmältä olisi "maitosäiliöt" alipaineesta kipeät, utareet rakkuloilla, ja minulla todennäköisesti kavion jälki otsassa. Vaivanpalkaksi lypsytasoni nousi muutaman pykälän inventaarioni pullistellessa maidosta, josta suurimman osan jouduin inventaarion tilan puutteesta "droppaamaan".

En kuitenkaan jäänyt itkemään kaatuneen maidon perään, vaan kohdistin huomioni pelin puihin. Puiden hakkaaminen oli lähes yhtä jännittävää kuin lypsäminen.

-Jos alkaa runettaa, niin kohta unettaa, sanoi Bylg juuri ennen nukahtamistaan näppäimistön päälle ohaäo'GH0¨H NH'RH0     gnh'    i3'nh    h3'0¨n 

Runettamisen salaisuudet alkavat avautumaan kun pelissä pääsee seikkailemaan kaverin kanssa. Jostain syystä jättiläishämähäkkien listiminen on hauskempaa kahdestaan. Rikkoin myös virtuaalihiljaisuuden puhumalla Sinister COB:n kanssa henkeviä.

Onnistuin tänään polttamaan kolme annosta katkarapuja ja yhden mehukkaan pihvin. Hahmoni kehittyi tasolle 4. Taso kuvaa ilmeisesti yleistasoa, sillä pelissä kehittyvät erikseen monet tarpeelliset taidot, kuten puunhakkaus ja kokkaaminen.

-Syljeskelemisessäkin on enemmän sisältöä, sanoi suomenruotsalainen rattopoika Bylg ja kirjautui ulos.