Tänään tutustuin eri karttoihin, joita Rune Scape tarjoaa satoja. Kartat poikkesivat toisistaan todella vähän. Ilmeisesti useiden karttojen on tarkoitus mahdollistaa todella monen pelaajan samanaikaisen pelaamisen ilman sillit suolapurkissa tunnelmaa. Myös servereiden kapasiteeteilla saattaa olla vaikutusta asiaan.

Toinen tämän päivän itselleni asettamista tehtävistä oli oman hahmon kehittymisen seuraaminen. Käytin huomattavan määrän aikaa esimerkiksi lypsämisen tason parantamiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lypsin yhtä pelin lehmistä niin kauan, että aidolta lehmältä olisi "maitosäiliöt" alipaineesta kipeät, utareet rakkuloilla, ja minulla todennäköisesti kavion jälki otsassa. Vaivanpalkaksi lypsytasoni nousi muutaman pykälän inventaarioni pullistellessa maidosta, josta suurimman osan jouduin inventaarion tilan puutteesta "droppaamaan".

En kuitenkaan jäänyt itkemään kaatuneen maidon perään, vaan kohdistin huomioni pelin puihin. Puiden hakkaaminen oli lähes yhtä jännittävää kuin lypsäminen.

-Jos alkaa runettaa, niin kohta unettaa, sanoi Bylg juuri ennen nukahtamistaan näppäimistön päälle ohaäo'GH0¨H NH'RH0     gnh'    i3'nh    h3'0¨n